Opettaminen on kehon ja mielen yhteistyötä abstraktin taiteen, eetterissä olevan äänen, saattamista aistihavaintojen maailmaan. Keskeneräisyyden sietäminen on soittajan kovin koulu. Opettamisessa se on ehdoton edellytys pitkäjänteisen oppimisprosessin etenemiseen toivotulla tavalla. Aina löytyy seuraava taso. 

Kilpailuhenkisyys ja kurinalaisuus, leikkisyys ja kepeys, pitkän aikavälin tavoitteet ja tämä hetki. Miten tämän kaiken voi yhdistää soitonopettamiseen? No en minä vielä tiedä. Mutta opettelen.

Musiikin opettaminen on muiden taiteiden opettamisen ohella aina vaikuttamista ympäröivään fyysiseen ja henkiseen maailmaan. Opettaminen tähtää aina muutokseen.

Instrumenttioppimisen tärkein edellytys on, että jokaisena päivänä soittaja pyrkii tekemään parhaimman suorituksensa. Jonakin päivänä se on enemmän, joskus pystyy vähempään. Yhtenä päivänä kaikki sujuu, toisena kaikki on vaikeaa, mutta molempina päivinä soittaja tekee parhaansa oman soittamisensa kehittämiseksi. Määrä ei takaa laatua, eikä laatu korvaa määrää. 

Oman kehon ja mielen tunteminen ja kuunteleminen laadukkaiden harjoitusmenetelmien ja harjoitteiden lisäksi takaa hitaan mutta varman edistymisen.

Muusikoksi kasvamiselle ei ole kuningastietä, mutta voi kokeilla tätä tietä. Päämääräsi on:

musiikin maailman avautuminen

sivistyksen, osaamisen ja persoonan kasvaminen

tunteiden ilmaisu ja kokeminen musiikin kautta

Usko päämäärään ja etene ja elä sen mukaan.

Tee asioita äläkä selitä.